*

Nuoren vihaisen miehen mietteitä

Paska ja sen syöminen

Kirjoitettuani muutaman kiukkuisen tekstin olen erinäisten mutkien kautta päätynyt miettimään itseäni ja tekemisiäni. Blogini aiheet tulevat ns. sydämestä - nämä asiat ovat tavalla tai toisella tärkeitä minulle, ja mikä oleellisempaa, yhteiskunnalle. Tiedän, ettei ole kyse triviaaleista asioista. Tiedän, että ihmisten kiinnostukset ja lahjakkuudet kohdistuvat eri asioihin, ja että se on hyvä. Kaikki eivät voi olla kaikkien alojen eksperttejä, ja jos kaikki olisivat matemaatikkoja, kukaan ei rakentaisi taloja. Kuitenkin salaa supatan itselleni, että puhuessani tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta en ole yhtä hyvä kuin vaikkapa Antti Ronkainen tämän puhuessa talouspolitiikasta tai Li Andersson, joka on huippu etenkin ympäristöpolitiikan saralla. Tämähän on nätisti sanottuna täyttä paskaa.

Me niin kutsutut vahvat ihmiset opimme varhaisessa vaiheessa olemaan ottamatta mukisematta paskaa vastaan keneltäkään - paitsi omalta itseltämme. Useimmat tuntemani älykkäät ihmiset ovat äärettömän introspektiivisiä ja itsekriittisiä, minä itse etunenässä (kyllä, pidän itseäni älykkäänä, hajotkaapa siihen). Tässä sinänsä ei ole mitään vikaa, päin vastoin, mutta jostain syystä itsen ollessa kyseessä analyysi on usein vääristynyttä ja kritiikki kohtuutonta. Mihin kaikkeen pystyisimmekään, ellemme itse tulisi itsemme tielle? Epäilemme itseämme, omia kykyjämme, vahvuuksiamme. Pelkäämme kanssaihmistemme torjuntaa ja halveksuntaa, mutta ennen kaikkea pelkäämme itseämme. Miksi helvetissä?

Tiedän olevani älykäs ja ymmärtäväni ihan vitun paljon niistä asioista, joista olen eniten kiinnostunut. Tiedän olevani hyvä tyyppi. Miksi ihmeessä arkailen sanoa mielipiteeni, tehdä ehdotuksia kanssaihmisille (joo joo, torjutuksi tuleminen on kamalaa, mutta siitä oikeesti pääsee yli aika nopeesti), ottaa vastuuta, kantaa vastuuta, astua rohkeasti eteenpäin kun on sen aika? Pahin viholliseni on minä itse. Tästä täytyy tehdä loppu, minun ja monen muun omalla kohdallaan.

Haastan kaikki kanssaihmiseni tekemään omassa elämässään hartiavoimin töitä tämän eteen. Meidän ei tarvitse kiitollisena ahmia kaikkea sitä paskaa, jota oma epävarmuutemme koittaa meille syöttää. Taistelkaa aktiivisesti sortajia vastaan myös oman päänne sisällä. Parantakaa itsenne voidaksenne parantaa maailman.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat