Nuoren vihaisen miehen mietteitä

Avoin kirje tutkija Osmo Kontulalle

Hyvä professori Kontula,

 

Uusi Suomi julkaisi äsken raflaavan uutistekstin polyamoriasta. Teitä oli haastateltu aiheesta, ja kommenttienne perusteella halusin oikaista muutamia selkeitä väärinkäsityksiänne polyamoriaan liittyen.

 

Olette oikeassa siinä, ettei voida arvioida, kuinka paljon monisuhteisen elämäntavan valinneita Suomessa on. Haastattelustanne saa kuitenkin sellaisen käsityksen, ettei tämän tai muidenkaan asioiden kysyminen esimerkiksi polyamorisilta itseltään ole tullut mieleenne lainkaan. Polyamoristen asiaa ajava ja vertaisverkostoitumista tukeva Polyamoria - monisuhteisuusyhdistys ry, joka perustettiin vuonna 2010 ja merkittiin yhdistysrekisteriin vuonna 2011, on toki nuori ja verrattain pieni yhdistys, mutta antaa mielellään tietoa polyamoriasta yhdistyksen näkökulmasta.

 

Polyamorian määrittely ei tietenkään ole aivan yksiselitteistä, mutta se ei myöskään ole niin hämmentävää tai vaivalloista kuin annatte haastattelussa ymmärtää. Vertaisyhteisö on varsin yksimielinen siitä, että esimerkiksi parinvaihto tai ryhmäseksi sellaisenaan eivät ole polyamorian muotoja, vaikka polyamorisilla ihmisillä saattaakin olla näistä kokemuksia valtaväestöä useammin.

 

Polyamoristen vertaisyhteisöissä tyypillisesti määritellään polyamoria suhdetilanteeksi tai ihmissuhdefilosofiaksi, jonka mukaan on mahdollista kokea romanttisia ja seksuaalisia tunteita useampaa kuin yhtä ihmistä kohtaan samanaikaisesti, ja jossa näiden tunteiden toteuttamista suhteiden ja/tai seksin muodossa pidetään hyväksyttävänä edellyttäen, että kaikki asiaankuuluvat osapuolet tietävät tilanteesta ja hyväksyvät sen.

 

Kiisteltyä on, pitäisikö niin sanotut avoimet suhteet, joissa suhteen ulkopuolinen seksi on sallittua, mutta romanttiset suhteet tai edes tunteet eivät, laskea polyamoriaksi. Selkeää konsensusta tästä ei ole muodostunut eikä ehkä voikaan muodostua. Itse kuitenkin filosofisista lähtökohdistani vierastan tilanteita, joissa tunteet tai niiden osoittaminen seksikumppanien kanssa olisivat ei-toivottuja tai jopa kiellettyjä, enkä olisi valmis lukemaan tällaista tilannetta polyamorian osa-alueeksi. Jotkut polyamoriset suhteet ovat kyllä myös avoimia suhteita siinä mielessä, että suhteen osapuolilla on kumppaneiltaan lupa harrastaa seksiä vakiintuneen suhdekuvion ulkopuolella. Toisaalta osa polysuhteista taas on luonteeltaan suljettuja, eikä niihin kuulu vakiintuneiden suhteiden ulkopuolinen seksi sen enempää kuin perinteiseen suljettuun parisuhteeseenkaan.

 

Käsittelette polyamoriaa muoti-ilmiönä ja rinnastatte sen "friends with benefits" -kaveriseksimuotiin. Onkin totta, että erilaisista seksuaalisuuden ja suhteessa olemisen muodoista on paljon julkista keskustelua nykyään. Polyamoria on kuitenkin muoti-ilmiö vain siinä mielessä, että se on nyt saanut julkisuutta aiempaa enemmän - vertaisyhteisössä polysuhteissa eläviä on kaikista ikäryhmistä juuri ja juuri täysi-ikäisistä selkeästi eläkeikäisiin, joista osa on elänyt monisuhteista elämää kymmeniä vuosia.

 

Huomautatte itsekin polyamorian olevan vanha ilmiö uudella nimellä. Tämän valossa ilmiön käsittely jonkun tietyn ikäluokan muoti-ilmiönä tai seksivillityksenä on outoa ja loukkaavaa: on totta, että esimerkiksi minä ja Joonas Mäkinen kuulumme keskenämme samaan ikäluokkaan ja olemme puhuneet polysuhteistamme julkisuudessa. Kuitenkaan emme ole mitään monisuhteisten arkkityyppejä sen enempää ikämme, elämäntilanteemme kuin suhdemuotommekaan puolesta. Satumme vain olemaan sen luonteisia ja sellaisissa elämäntilanteissa, että meille on mahdollista ja jopa miellyttävää käsitellä omia tilanteitamme julkisesti. Tutkijana toivon teidän ymmärtävän, että korrelaatio ja kausaliteetti ovat eri asioita, myös ihmissuhteissa.

 

Toivon teiltä jatkossa tarkempaa ja kunnioittavampaa suhtautumista monisuhteisista ihmisistä puhuessanne - me olemme ihan oikeita, olemassaolevia ihmisiä. Meistä puhuminen epämääräiseen sävyyn kysymättä, mitä mieltä olemme itse, on toiseuttavaa ja etäännyttävää. Polyamorian kirjoon mahtuu vapaata seksiä, monimuotoista rakkautta, jaettua arkea ja juhlaa, suhdeanarkiaa ja sitoutumista - sen typistäminen "pienen piirin seksi-ilmiöksi" tuntuu tarkoitukselliselta yksinkertaistukselta ja tahalliselta vähättelyltä. Olen varma, ettette pyrkinyt tähän antaessanne haastattelun.

 

Ystävällisin terveisin,

Sade Kondelin

 

Yhdistykseen saa parhaiten yhteyttä kirjoittamalla sähköpostia osoitteeseen polyamoriayhdistys@gmail.com. Parhaillaan päivitettävänä olevat kotisivumme antavat myös lisätietoa toiminnastamme.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Santeri Halmetoja

Eipä "polyamoriasta" itselleni tule mieleen mitään muuta kuin tämä ruotsalainen elokuva Kimpassa (Tillsammans), jossa yhtäkkiä herra päättää napsahtaa avoimen suhteen mahdollisiin ongelmiin.

Mutta mistä tässä keskustelussa on kysymys? Jokaisenhan oma asia tuo on, jos kaikki siihen suostuvat. Eihän siinä muuta keskusteltavaa ole. Ellei sitten tässä ole tavoitteena moniavioliittolaki, mille en kyllä näe pointtia että joka asialle pitäisi olla papin aamen tai käräjätuomarin nuijanlyönti - näin kirkkoon kuulumattomana ja käräjäoikeudessa koskaan olemattomana. Vai parantaisiko jotenkin sama sukunimi tai jonkinlaiset raskaat perintövelvollisuudet avoimia suhteita? Tuntuisi, että nuo itse asiassa voisivat sotia koko avoimien suhteiden ideaa vastaan.

Käyttäjän sadek kuva
Sade Kondelin

Esimerkiksi juuri se, että puhut "avoimista suhteista" kommentoidessasi kirjoitusta, jossa selvitin, minkä takia monisuhteet ja avoimet suhteet eivät ole sama asia tai täysin rinnastettavissa, kertoo siitä, että tiedotustyötä on tehtävä.

Toivomme voivamme elää elämäämme joutumatta salailemaan suhteitamme tai joutumatta jatkuvasti mitä kummallisimpien väärinkäsitysten kohteiksi. Tämän vuoksi kerromme näistä asioista - keitä olemme ja miksi olemme sellaisia kuin olemme. Viha ja syrjintä kumpuavat usein tietämättömyydestä ja vieraan pelosta. Pyrimme tällä tavoin vähentämään ennakkoluuloja tulemalla tutummiksi.

Valitettavasti kaikki eivät ole sitä mieltä, että tämä olisi "ihmisen oma asia".

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi

On hienoa, että tämä asia tulee enemmän esille ja ihmisiä lähemmäksi. Taitaa vain olla, että tämänlainen suhdetyyppi pelottaa ihmisiä - kuten homosuhteet aikanaan ja osalle kansasta vieläkin. Se kaiketi johtuu omasta epävarmuudesta omaan suhteeseen - "Nyt kun tuollainenkin mahdollisuus on, haluaakohan kumppanini sellaisen suhteen?". Eikä näistä asioista paljoa puhutakaan parisuhteessa, sillä vaikka ei itse olisikaan kiinnostunut tuosta suhteenmuodosta, siihen liittyy silti varmasti paljon ajatuksia ja tunteita, joita kumppanin voi olla vaikeaa vastaanottaa.

Lisäksi siinä voi nousta pelko siitä, että hetkonen, "MINÄ haluaisin elää tuollaisessa suhteessa, mutta en USKALLA". Liekö samanlaista reaktiota havaittavissa, kuin viimein Suomenkin lehdistössä julkaistussa homofobia- tutkimuksessa.

Olemme omassa suhteessamme jutelleet avoimesta suhteesta, kun läheinen pariskunta päätti muuttaa suhteensa muotoa sellaiseksi. Se ei ole meidän juttu. Samalla puhuessamme avoimesta suhteesta, sivusimme polysuhteita, joka ei sekään ole se meidän juttu. Mutta näin meitä on jokaiseen junaan. Jokatapauksessa asian käsittely oman kumppanin kanssa on hälventänyt pelkoja, joita tuollainen asia aiheuttaa. Kaikenlisäksi ymmärrys siitä, että ihmiset kehittyvät ja muuttuvat, on meillä aina mahdollista nostaa asia uudelleen esiin, mikäli se jompaa kumpaa häiritsee. Monilla kun saattaa keskustelu mennä herkästikin niin, että se tunteiden vallassa huudetaan mitä mieleen tulee, jonka jälkeen lopuksi suljetaan mielensyövereihin eikä enää toiste keskustella.

Itse nostelen tätä aihetta tuttavieni kanssa "huvikseni", onhan tämä sellainen asia, joka ansaitsisi tulla ihmisten mieliin yhtä normaaliksi kuin perinteinenkin suhde.

Ilmiö lienee lähinnä pelottava miehille - siis yleistäen ja hieman arvaillen tämä - sillä onhan mies useimmiten ollut se, joka määrittelee naisten määrän. Noin arkikokemuksena olen huomannut, että polysuhde sekä avoinkin suhde kiinnostaa enemmän naisia kuin miehiä. Miehet lienevät tässä asiassa astetta omistushaluisempia kuin haluavat myöntääkään - vaikka sitten helposti vitsaillaan, että kylläpäs olisikin mukava kun saisi useamman naisen. Toisinpäin asiasta ajattelu nostaakin karvat pystyyn ja lihakset tärisemään. Perinteisesti kun nainenhan on sitten jollaintapaa kypsymätön, jos haluaa useamman miehen, ja tuolla perustein naista voi sitten kutsua erittäin halventavilla nimillä. Kaksinaismoralismin mahtavuutta.

Ehkä tämä asia pitää saada riittävästi huumoripitoiseksi, jotta se tulisi ihmisiä lähemmäksi. Nauru kun kummasti auttaa asioiden käsittelyyn. Kurjaa, mutta niin se menee. Kun asiasta puhutaan "liian vakavasti", se aiheuttaa enemmän pelkoa ja inhoreaktioita, sillä kypsymätön ihminen ei halua ottaa uusia (ja uutuuden vuoksi pelottavia) asioita tosissaan. Uusi ilmiöhän tuo tietenkään ei ole, mutta monille se sitä on. Lisäksi se mahdollisuus, että olisikin nainen ja kaksi miestä, on monille jo aivan "yli hilseen".

Jatkakaa hyvää valistustyötänne. Muistakaa kuitenkin olla odottamatta liikoja, kypsymätön kansakunta on hidas ottamaan perinteistä "poikkeavia" vastaan.

Käyttäjän TommiPaalanen kuva
Tommi Paalanen

Sade, Osmon sijaan avoin kirje menisi oikeampaan osoitteeseen, jos sen osoittaisi jutun toimittajalle. Toimittajan kysymykset rajaavat tutkijan vastauksia reilusti ja Osmon kontribuutioita on tekstissä vain pari riviä ja merkittävä osa siitä on tilastojen kertausta.

Toimittaja on valinnut näkökulman ja jättänytjutun taustoittamisen puolitiehen. Kaikista paskinta kommentoimassasi jutussa on typerä otsikko, joka vie koko jutun kerralla metsään. Sekin on toimittajan tekosia.

Mitä muoti-ilmiöön tulee, niin paremmin voisi todeta polyamorian (ja muiden seksuaalisten, sukupuolisten ja ihmissuhdevaihtoehtoryhmien) esiintulon olevan tämän ajan trendi, vaikka ilmiön sinänsä ovat vanhoja.

Toimituksen poiminnat